Mitäs taas tapahtui...
Toinen koira, hmmm, taas meitä vietiin ku pässiä narussa, kaveri
oli Ellille saatava! Mutta mikä otus saatiinkin, Polly pompsahti vauhdissa meidän elämään, käytiin ensin katsomassa, ihastuttiin
samantien, ei edes mietitty että otetaanko vai ei, mietittiin että saadaanko ylipäätään otus vai ei!
En tiennyt bostonien olevan niin ketteriä ja vauhdikkaita joten pudotin
vaavin heti kättelyssä, sain sydänkohtauksen josta en ole vieläkään toipunut. Tämän jälkeen onkin ollut kovasti opettelua
näinkin pieneen koiraan!
Ensikosketus Elliin oli järisyttävä, Polly-Pärisi ja alkoikin
heti murisemaan ja "tilanne oli päällä"! Polly kiljui ja Elli säntäili edes takaisin että mikä ihme noin kiljuu! Järkytyksellä
mietittiin että mitähän tästäkin tulee...
Seuraavana päivänä kaikki olikin jo paremmin ja päivä kerrallaan,
koirat tottuvat toisiinsa ja ovat jo ylimmät ystävät!
